Taulujen tanakat työläiset pellolla uurastamassa, Tarkovskin viipyilevä elokuvakerronta ja Shostakovitshin sinfoniat loivat Brezhnevin ajan lapseen lähtemättömän mielikuvan kirkkaita värejä karttavasta, vakavamielisestä neuvostotaiteesta. Myöhemmin tutustuin nuoren Neuvostoliiton kiehtovan villiin avantgardeen, mutta käsitykseni oman ajan neuvostotaiteesta säilyi yhtä synkkänä. Didrichsenin taidemuseon pieni, mutta monipuolinen näyttely moskovalaisen keräilijän Mihail Arefjevin kokoelmasta vuosilta 1920-1995 näyttää aivan toisenlaisen maailman. Vaikka todellisuus saattoi olla karua, taide tarjosi sittenkin länsimaiseen tapaan mahdollisuuden värikkäisiin ja kansainvälisissä tyylivirtauksissa mukana eläneisiin tunnelmiin,